Jalkapallo on maailman pelatuin ja seuratuin urheilulaji. Suomessakin se on harrastajamäärältään selvästi suosituin, mutta katsojaluvuissa se pärjää hädin tuskin jääkiekon Mestikselle.
Monelle suomalaiselle jalkapallo on yhtä kuin Englannin Valioliiga. Glamouria ja maailmantähtiä vilisevä sarja, jonka fanitus siirtyy verenperintönä isältä pojalle.
Herää kysymys, miksei tämä toimisi myös Suomessa?
Vastaus on yksinkertainen: Veikkausliiga on kaikkea muuta kuin glamouria ja maailmantähtiä. Täpötäydellä Old Traffordilla ja 800 ihmistä koleaan syysiltaan vetävällä Valkeakosken Tehtaankentällä on yhtä paljon yhteistä kuin Jyrki Kataisella ja Timo Soinilla.
Mutta miten ihmiset saataisiin kiinnostumaan kotimaisesta jalkapallosta? Potentiaalia ja kiinnostusta on – tämä ilmenee jo Huuhkajien ja eurokentillä kunnostautuneen HJK:n kautta.
Syy ei liene itse Veikkausliigassa, vaan maamme pelaajatuotannossa. Tarvitsemme kovan luokan esikuvia ja urheilun rokkistaroja, jotka innoittavat yhä uusia ihmisiä innostumaan lajista ja tavoittelemaan siinä maailman huippua.
Jari Litmasen jälkeen näitä esikuvia on ikävä kyllä nähty harvakseltaan. Onneksi tulevaisuus näyttää edes hieman valoisammalta.
Teemu Pukki, Alexander Ring ja Joel Pohjanpalo muodostavat seuraavan sukupolven, josta voisi kasvaa uusia jarilitmasia ja samihyypiöitä.
Ilman huippuyksilöitä ja mielenkiintoisia persoonia ei synny myyvää urheilutuotetta. Ennen tämän asian kuntoon laittamista on turha edes ajatella seurabrändejä yms. Kaikki lähtee kuitenkin, kuten luonnossa: ruohonjuuritasolta.
