Tällä hetkellä Euroopan ja SM-liigan kaukaloissa viilettää monta kymmentä normaalisti NHL-jäiltä palkkansa tienaavaa jääkiekkoilijaa. Mutta mitä tapahtuu työsulun jälkeen?
Vanha manner ja sitä myötä suloinen Suomenniemi ovat saaneet nauttia poikkeuksellisesta kiekkosyksystä, kun maailman paras kiekkosarja NHL lepää laakereillaan pelaajien lakon vuoksi.
Omistajat ja pelaajat eivät ole päässeet pitkään jatkuneiden neuvotteluiden aikana sopuun rahakkaan urheilubisneksen tulonjaosta, mutta ratkaisu on edessä väistämättä.
Pelaajisto ei varmasti halua kituuttaa kokonaista kautta ilman palkkashekkiä muutoinkin lyhyellä ammattikiekkoilijan urallaan. Omistajakaartille ja liigalle koko kauden kestävä sulku tarkoittaisi myös valtavaa tulojen menetystä – onhan liiga kasvanut yli kolmen miljardin dollarin bisnekseksi.
Näillä näkymin kausi pääsee alkamaan aikaisintaan joulupyhien jälkeen typistettynä. Mallia haettaneen viime kauden NBA:n tynkämuotoisesta sarjaohjelmasta.
Mutta mitä tämä tarkoittaa SM-liigalle? Yhtäkkiä useat joukkueet menettävät avainpelaajansa ja tilalle pitäisi nostaa koko kauden vilttiketjua tai A-nuorten SM-sarjaa tahkonneita junioreita.
Eniten lakon päättyminen kirpaisisi määrällisesti HIFK:ta, Turun Palloseuraa ja Rauman Lukkoa, jotka jokainen menettäisivät kolme avainpelaajaansa kertaheitolla.
Korvaavia pelaajia pitäisi löytää, mutta lakon päättyminen tietäisi Euroopan pelaajamarkkinoiden ylikuumentumista. Suuria muuttotappioita kärsivät KHL-seurat - rahakkaita sveitsiläisseuroja unohtamatta -kaipaavat paikkaajia Amerikkaan palanneille tähtipelureilleen.
Eikä tässä vielä kaikki. Pelaajien alitarjonta vaikuttaa välittömästi myös kasvattajasarjan asemassa toimivaan SM-liigaan. Monella seurajohtajalla saattaa lipsahtaa sormi syvälle suuhun, kun puhelin alkaa itänaapureidemme toimesta piristä ja ruplia aletaan latoa tiskiin. Silloin on monella seurajohtajalla edessään iso mietinnän paikka: kaipaako sota yhtä miestä vai olisiko tässä vuosisadan mahdollisuus turvata oman seuran taloudellinen kilpailukyky jopa pariksi vuodeksi eteenpäin?
Pelillisten seikkojen lisäksi NHL:n lockoutin päättyminen vaikuttaisi myös koko liigan yleisömääriin ja näkyvyyteen. Ihmiset vääntäytyvät halleihin katsomaan poikkeuksellisten pelaajien, kuten Valtteri Filppulan, Erik Karlssonin ja Craig Smithin taidonnäytteitä.
Yhtäkkiä nämä nimimiehet vaihtuvat esalindelleiksi, joonasriekkisiksi ja miikohintzeiksi, joista median ja jääkiekkokuluttajan on rehellisesti sanottuna vaikea innostua vauhtisokeuden iskettyä.
Työsulku on suuri mahdollisuus. Samalla myös valtava uhka.
