Suomen Olympiakomitea on nimennyt joukkueensa rungon Lontoossa järjestettäviin historian 30. kesäolympialaisiin. Viralliseksi mitalitavoitteeksi asetettiin kolme mitalia.
Ennakolta suurimmat sinivalkoiset mitalisuosikit löytyvät vesiltä. Silja Lehtisen kipparoima Match Race –luokan venekunta lunasti hartioilleen odotuksia voittamalla oman luokkansa maailmanmestaruuden Göteborgin vesillä vain kuukausi ennen Olympiaregattaa.
Lehtinen ja hänen gastinsa Mikaela Wulff sekä Silja Kanerva ottivat uransa ensimmäisen arvokisavoiton näytöstyyliin. Sekä välierässä että finaalissa suomalaiset löivät vastustajan venekunnan suoraan voitoin 3-0, kun voittaja ratkaistiin paras viidestä –systeemillä.
Toinen suuri mitalisuosikki on yksi kautta aikain menestynein kesälajien suomalainen naisurheilija, Sari Multala. Hän on kerännyt purjehdusurallaan peräti 13 arvokisamitalia, mutta olympiamenestys on karttanut häntä. Sekä Sydneyssä ja Ateenassa hän jäi vastoinkäymisten jälkeen viidenneksi ja Pekingiin hän ei päässyt osallistumaan.
Multala on napannut kuluvan olympiadin aikana lajinsa MM-kisoista komean mitalipotin:2 kultaa ja yhden pronssin. Laser Radial –luokassa operoiva Multala onkin kenties mitalitoivomme numero yksi.
Mahdollisia menestyjiä löytyy myös melonnan parista. Kolmansiin olympialaisiinsa matkaava Jenni Mikkonen lähtee hankkimaan palkintokaappiinsa seuraa yhdelle MM-pronssilleen ja EM-hopealle. Matkana hänellä on olympialaisissa ensi kertaa nähtävä 200 metrin kajakkiyksikkökilpailu.
Mikkoselle menestyspaineita voi luoda erinomaisesti sujuneen maailman cup –kauden myötä. Kolmessa käydyssä kilpailussa hän on voittanut yhden osakilpailun, ollut kerran kolmas ja kerran neljäs. Näin ollen 32-vuotiaasta melojasta on noussut hieman yllättäen yksi mahdollisista Lontoon menestyjistä.
Pekingistä ainoana suomalaisena kultakantaan iskenyt trap-ampuja Satu Mäkelä-Nummela lähtee puolustamaan mestaruuttaan hankalista asetelmista. Vielä vuonna 2009 hän ylsi MM-kisoissa pronssille, mutta viimeisen kahden vuoden maailmanmestaruuskisoissa sijoitukset ovat olleet 25. ja 26. Näin ollen suuria menestyspaineita orimattilalaiselle on turha asettaa.
Ammuntalajit ovat tunnetusti pienten marginaalien juhlaa, joten suuriakin yllätyksiä nähdään. Suomalaisittain yllätysmahdollisuuksia voisi tarjota ilmakivääriampuja Marjo Yli-Kiikalle. Vuonna 2010 hän oli MM-kisoissa sijalla 15. ja viime suvena hän ylsi EM-hopealle Belgradissa.
Yleisurheilun osalta mitalitoiveet ovat pysyneet jo kymmenisen vuotta samankaltaisina. Todellisia menestysmahdollisuuksia on tänäkin vuonna vain keihäsmiehillä, jotka eivät ole vielä näyttäneet parasta potentiaaliaan kuluvan kesän aikana. Helsingin EM-kisoissa pronssia heittänyt Lehtimäen Jyskeen Ari Mannio on noussut suurimmaksi mitalitoivoksi suoritusvarmuutensa ansiosta. Mikäli keihäsfinaalista muodostuu heikkotasoinen Lontoon arvaamattomassa säässä, voi hän yltää jopa korkeimmalle korokkeelle.
Tero Pitkämäki on ollut fyysisesti elämänsä kunnossa kahden viimeisen kauden aikana, mutta pahat tekniikkaongelmat ovat tuottaneet ilmajokiselle päänvaivaa. Ennen 90 metrin rajapyykkiä illasta toiseen hätyytellyt Pitkämäki on keskittynyt tällä kaudella tuskailemaan 80 metrin haamurajan kanssa. Voimaa miehellä on valtavasti heitossaan takana, mutta tehot eivät ole välittyneet keihääseen. Mikäli hän saisi edes yhden heiton kohdalleen, voisi Pitkämäki yltää jopa olympiavoittoon. Niin sekaisin keihäspakka on ollut koko maailmaa myöten.
Paini on kuulunut olympialaisten ohjelmaan jo antiikin ajoista lähtien. Suomelle laji on ollut vuosien saatossa menestyksekäs, sillä härmäläiset ovat kaapineet nykyaikaisten olympiakisojen aikana komeat 26 kultaa, 28 hopeaa ja 29 pronssia painimolskilta.
Vuoden 2012 Lontoon olympialaisistakin voisi olla menestystä tarjolla. Paikkansa kisakoneessa vuoden 2011 MM-pronssilla lunastanut Rami Hietaniemi on suurin toivomme sukupolvien kestäneen menestysketjun jatkajana.
Perholainen Hietaniemi urakoi kreikkalais-roomalaisessa painissa 84-kilon sarjassa ja on hyvänä päivänä ensimmäinen suomalainen painin olympiamitalisti sitten vuoden 2004 Ateenan kisojen ja Marko Yli-Hannukselan hopean.
Lyhyen tarkastelun jälkeen voidaan todeta, että Suomen olympiajoukkueen kärki on kapea, mutta laadukas. Mikäli urheilijamme pystyvät kauden parhaisiin suorituksiinsa oikeassa paikassa, on virallinen mitalitavoite varmasti realistinen.
operaattori poistettuin mitalivedot - Suomi
