Suomi on historiansa saatossa niittänyt mainetta perinteisesti yleisurheilukentällä, painimolskilla ja hiihtoladuilla. Tulevaisuudessa tutut menestyslajit ovat kuitenkin jäämässä pahasti paitsioon.
Suurimmat sinivalkoiset urheilusankarimme ovat läpi lyhyen itsenäisen taipaleemme ajan ponnahtaneet pinnalle lähes poikkeuksetta pienestä lajipiiristä.
Eniten olympiamitaleja Suomi on kahminut yleisurheilusta (kun lajeja ei eritellä), painista sekä talvikisojen hiihtolajeista.
Vielä 2010-luvullakin nämä perinteiset suomalaislajit ovat lähellä katajaisen kansan sydämiä, mutta menestys on kuihtunut laihanlaiseksi viime vuosina.
Mitä oikein on tapahtunut? Eikö suomalaisurheilijan geeniperimä riitä vertailussa yleisurheiluradoilla dominoiville nopeita soluja luontaisesti paljon omaaville tummahipiäisille urheilijoille? Onko kyse rahasta?
Ei mitään näistä. Selitys on lopulta yksinkertainen, eikä sisällä sen suurempaa dramatiikkaa.
Urheilukenttä on käynyt viimeiset 10-20 vuotta selkeästi läpi rakennemuutosta, jonka seurauksena yksilölajien harrastajamäärät ja sitä kautta menestys ovat laskemaan päin.
Joukkueurheilu on tänä päivänä pop, eikä nuorten pojankloppien ensimmäisenä haaveena ole urheilun saralla painin olympiamitali. Ei. He haluavat olla tulevaisuuden teemuselänteitä ja jarilitmasia.
Yksinkertaisesti perinteisten suomalaislajien ”seksikkyys” ei kohtaa nykypäivän nuorisoa, joka mielummin luistelee kumilätkän tai juoksee nahkapallon perässä itsensä hikeen.
Ei pidä myöskään unohtaa peli- ja viihdealan murrosta, jonka seurauksena yhä useamman nuoren ykkösurheilulajin nimi on Playstation 3.
Pienestä poikkeuksesta voidaan puhua yleisurheilun osalta keihään ja pituuden tapauksessa.
Yksi tapa pohtia muutosta on perehtyä lajien harrastettavuuteen. Yleisurheilun juoksulajeja lukuunottamatta harrastaminen välineineen on sidottu yleisurheilukentille, jotka lukumäärässään häviävät selkeästi esimerkiksi jääkiekon, jalkapallon tai salibandyn harrastuspaikoille.
Edellä mainittu rakennemuutos näkyy jo välillisesti myös yleisellä tasolla. Painisalien sijaan ympäri Suomenniemeä pykätään halleja ja areenoita ainoastaan jääurheilijoiden tarpeet huomioiden.
Mikäli Suomen Urheiluliitossa, Painiliitossa tai Hiihtoliitossa mikään ei olennaisesti lähivuosina muutu, tullaan tulevaisuudessa näkemään entisestään laihempia mitalitaulukon tuloksia jokaisen lajin parissa.
Siihen ajatukseen meidän urheilun ystävien on vain totuttava.
