Viestit:
Sekaviesteissä vedonlyöjän ensimmäinen tehtävä on tutkia lähtölistat. Sekaviestit eivät usein nouse arvostuksessa kovinkaan korkealle ja useat tähtinimet saattavat puuttua kilpailusta. Pienemmillä ampumahiihtomailla on usein vain yksi tai kaksi huippunimeä, joten näiden maiden lähtölistat on syytä syynätä todella tarkkaan. Jos esimerkiksi Kaisa Mäkäräinen puuttuu Suomelta tai Daria Domratsheva Valko-Venäjältä, on selvää ettei kumpikaan maista tule olemaan lähelläkään kärkeä.
Sekaviesteissä kovia maita ovat aina Norja, Saksa, Ranska sekä Venäjä, joilla riittää useita huippuhiihtäjiä. Ukraina, Tsekki ja Ruotsi pystyvät myös bodiumsijoituksille.
Myös miesten viesteissä Norja ja Venäjä ovat kovimpia suosikkeja kisassa kuin kisassa. Saksalla on myös todella vahva ryhmä, kuten Ranskallakin. Itävalta sen sijaan kilpailee tasaisuudellaan. Tsekki on usein arvoituksellinen ja esimerkiksi Slovenian otteita kannattaa seurata kauden edetessä. Naisten puolella Venäjä on aina supersuosikki voittamaan kisan, mutta Ukrainalla on tasainen viestiryhmä myös. Ranska, Saksa ja Norja löytyvät haastajaosastolta.
Sprintit:
Sprinteissä pärjää lähes poikkeuksetta parhaimmat hiihtäjät. Hiihtovauhdin lisäksi kuitenkin myös nopeat ampujat pärjäävät, vaikka ampuisit nollat, ei se välttämättä riitä, jos aikaa ampumapenkalla kuluu liikaa tähtäykseen. Kun ampumakertoja on vain kaksi, ei sakkoja yksinkertaisesti ole mahdollista ottaa määräänsä enempää. Naisissa tämä suosii varsinkin ailahtelevaa Slovakian Anastasia Kuzminaa sekä Saksan hurjaa hiihtäjänuorukaista Miriam Gössneriä. Miehissä voittajaehdokkaita on useampia, mutta varsin usein mitalisijat vain ratkotaan kahden ylikylän hiihtäjän Emil Hegle Svendsenin sekä Martin Fourcaden kesken.
Takaa-ajo:
Takaa-ajoon lähdetään siitä tilanteesta, mihin sprinttimatkalla jäätiin. Usein voittajat löytyvät siis sprinttikisan kärkipäästä. Kovat hiihtäjät pystyvät kuitenkin nousemaan kaukaakin kärkeen, varsinkin naisissa, jossa hiihtovauhdin tasoerot ovat julmempia. Naisissa takaa-ajo on osoittautunut Kaisa Mäkäräisenparaatimuodoksi, mutta Norjan Tora Berger on aivan ylikylä paremman ammunnan sekä uskomattoman kovan loppukirinsä johdosta. Miehissä tämäkin laji on kaksikon Svendsen-Fourcade heiniä.
Normaalikilpailu:
Normaalikilpailussa yhdestä pummista rangaistaan minuutin aikasakolla. Tämä tekee kilpailumuodosta otollisen tarkoille ampujille ja kovavauhtiset epävarmat ampujat menettävät pelin usein jo alkumatkalla. Naisissa varsinkin ranskalaiset ovat osoittautuneet kilpailumuodon hallitsijoiksi – Marie Dorin Habert esimerkkinä mainittakoon. Miehien puolilla tämä kilpailumuoto on todella arvoituksellinen ja kymmenillä urheilijoilla on mahdollisuudet podiumille, jos ammunta menee putkeen.
Yhteislähtö:
Yhteislähdössä on myös neljä ammuntapaikkaa, mutta lajin luonne muuttuu kun hiihdetään letkassa. Heikommat ampujat saavat helpotusta, jos pääsevät hiihtämään peesissä, mutta toisaalta viimeisellä 2,5 kilometrin lenkillä kovimmat hiihtäjät vain ovat kovimpia hiihtäjiä. Yhteislähdöissä pärjäävät hyvät ”roikkujat”, jotka osaavat hiihtää letkoissa sekä kovan kilpailuluonteen omaavat persoonat, jotka parantavat suorittamistaan mitä pidemmälle kisa etenee. Ikävä kyllä jälleen kerran naisista on nostettava esiin Berger ja miesten puolelta Svendsen sekä Fourcade.
