TOP-5 Maailmanmestari-ranking
1. Kanada
Paperilla ylitse muiden nousee selkeästi Kanadan nimivahva rosteri, josta löytyy valtava määrä taitoa, kokemusta ja sopivasti myös nuoruuden nälkää. Paketti on kokonaisvaltaisesti tasapainossa, eikä heikkoja lenkkejä juuri löydy. Pelaajilla riittänee motivaatiota muuhunkin kuin Helsingin yöelämään tutustumiseen, sillä osa antaa jo olympianäyttöjä vuoden 2014 Sotshin talviolympialaisiin. Jos päävalmentaja Brent Sutter saa joukkueesta yhtenäisen ja kaiken irti, ei Kanadalle löydy pysäyttäjää.
2. Venäjä
Zinetula Biljaletdinov on ajanut joukkueen runkoon kosolti nuorta voimaa ja uutta yhtenäisempää pelitapaa. Venäjän runko koostuu laadukkaasta KHL-materiaalista, jota on ryyditetty aivan NHL:n kirkkaimpiin tähtiin kuuluvilla pelimiehillä, kuten Jevgeni Malkinilla ja Pavel Datsjukilla. Tällä kertaa joukkueella on myös heittää luukulle aidosti kansainvälisen tason veskari, kun tolppien välissä nähdään Semeon Varlamov. Venäjä on lähes varma välieräjoukkue, jolla on potentiaalia mennä ns. ”päätyyn asti”.
3. Ruotsi
Pär Mårtsilla on käsissään erinomainen joukkue, joka olisi muuten Venäjän kanssa lähes tasavahva, mutta… Tämä valtava MUTTA on maalivahtipeli, josta on tulossa Tre Kronorille todella kiusallinen kompastuskivi. Viime keväänä Ruotsin hopealle torjunut Viktor Fasth on ollut kuin eri mies keväisen 1-6-finaalitappion jälkeen, eikä hänen hanskaansa tunnu tarttuvan edes kevätflunssa. Tshekin EHT-turnauksessa maalilla pelannut Jhonas Enrooth päästi selkänsä taakseen peräti 12 maalia kolmeen otteluun, joten sinikeltaisten valmennusjohdolla ja joukkueen psykologiosastolla riittää puuhaa. Muuten materiaali riittää jopa taisteluun maailmanmestaruudesta.
4. Tshekki
Tshekillä on jälleen heittää jäälle useampia kovan luokan NHL-nimiä. Hyökkäyskalusto on totuttuun tapaan pelottavan kova, mutta joukkueen ongelmat kasaantunevat puolustuspäähän ja maalivahtipeliin. Jakub Stepanek ei ole missään tapauksessa ainakaan ennakolta arvoturnauksia voittava maalivahti, joten pronssista mitalia kirkkaampaa palkintoa ei joukkueelle voi ennustaa näistä kisoista.
5. Suomi
Tämän nähdessään moni teistä karjala-lippispäisistä isänmaan toivoista luultavasti kiroaa allekirjoittaneen alimpaan helvettiin, mutta realistisesti tarkasteltuna tilanne on tämä. Suomen materiaali kalpenee – pois lukien maalivahtipeli - päävastustajilleen selkeästi. Hyökkäyssuuntaan Mikko Koivun johtama ykkösvitja on ennakolta ainoa muihin vertailun kestävä kokonaisuus, mutta sen jälkeen on hiljaista. Janne Pesonen ja Mikael Granlund, kun eivät pysty nykykunnossaan komppaamaan Jarkko Immosta. Suurin murheenkryyni Leijonilla on kuitenkin puolustus, jonne meikäläisillä ei ole heittää juuri yhtään todellista huippunimeä – edes Euroopan tasolla. Tämä voi kostautua ikävästi tosipaikan tullen, sillä edes Kari Lehtonen ei ota kiinni kaikkea. Mitalipelit olisivat jo hieno saavutus tällä materiaalilla, mikä tosin vaatii maalivahtipelin täydellistä onnistumista lähes illasta toiseen. Pelastettakoon vielä omaa selkänahkaa sanomalla, että roolituksen, pelitapaan sitoutumisen ja erikoistilannepelaamisen toimiessa voimme tuulettaa tänäkin keväänä mitalia.
